Noniin, nyt se on sitten pikkuisen ensimmäinen kunnon tauti päällä. Mentiin omaan terveyskeskukseen eilen tulehdusarvojen kontrolliin ja olivatkin hurjasti nousseet. Keuhkokuvat ja verikokeita. Parin tunnin kuluttua poitsu meni veltoksi ja ei meinannut herätä; ambulanssilla sairaalaan. Lisää kokeita ja illalla päästiin kotiin antibioottien kanssa. Ärhäkkä korvatulehdus ja ylähengitystie infektio ainakin. Tänään taas aamusta kontrolliin tulehdusarvojen vuoksi ja oli lähtenyt aika hyvin laskuun, joten tilannetta seuraillaan nyt kotona.
Eihän tuo pikkuisen sairastelu ole mitään mukavaa katseltavaa. Tietysti huoli on suuri, kun toisen terveydestä on kyse. Tästäpä taas muistaakin, että osaa arvostaa terveitä päiviä arkisine huolineen. Miksi sitä pitääkin napista turhista, kun kaikki on oikeasti hyvin. Siksi kait näitä "pysäytyksiä" välillä tuleekin, että tajuaisimme arvostaa jokaista hetkeä.
Pohdintoja äitiydestä, elämästä ja kaikesta mitä mieleen voi juolahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti