Viime yö ei ollut kovinkaan auvoisa, kun pieni mies valvotti pätkissä aamuun asti. Johtuneeko sitten liikkumisesta, hampaiden teosta, nälästä vai ei mistään. Tissiä, tuttia, silittelyä ja silmät ristissä "taistelua" omasta pienestä nukkuma-alueesta. 160cm leveä sänky on mielestäni hitusen pieni koiralle, miehelle, poitsulle ja minulle.. No ei voi valittaa, kohta tämän 9kk aikana valvomiset ovat olleet vähäisiä. Kiitokset vain rakkaalle pojallemme, joka sai ilmeisesti meidän molempien unigeenit.
Aamu oli sitäkin auvoisampi, kun mies antoi minun jatkaa unia. (Olen paljon miellyttävämpi tapaus levänneenä.) Lounaan jälkeen kävimme asioilla ja koukattiin ruoka(siideri)kaupan kautta kotiin. Tämä päivä vain jatkuu parempana, kun pääsen illalla viettämään aikaa kaverin luokse. Illanistujaiset ovat jääneet vähiin sattuneesta syystä ja tänään hyvällä omallatunnolla häivyn kotoa siiderit muovipussissa!
 |
| Meidän kenttälounas. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti