Elämää vaikeuksien keskellä

Pitkä hiljaiselo kirjoittelujeni suhteen johtuu lähellä tapahtuvista muutoksista ja ongelmista. Kun läheisten keskuudessa tapahtuu ikäviä asioita, vaikuttaa se väistämättä omaankin elämään. Viimeinen kuukausi on ollut raskas. Onneksi pieni mies pitää huolen siitä, että arjessa pakko jaksaa.

Paljon olen analysoinut omassa päässäni myös sitä, miten -ei niin mukavat asiat- muistuttaa siitä, että jokaisesta päivästä on hyvä nauttia ja elää hetkessä täysillä. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Kuitenkin olen huomannut, että jokainen vastoinkäyminen elämässäni on kasvattanut minua itseäni todella paljon. Kai siitä on jollain tapaa kuitenkin kiitollinen.

Yritän shokkien jälkeen aina palauttaa mieleeni, että toisille on helpompaa antaa anteeksi kuin kasata kaikki negaatiot itseenä ja katkeroitua niistä. Vaikeaa se monesti on, mutta kannattavaa.

Suklaakakut poskella

Kirjaimellisesti.

Kävin eilen poitsun kanssa kauppakeskuksessa shoppailemassa. Kotoa oli loppunut kahvi, joten aamukahvi oli jäänyt juomatta. Päätin siis käydä kahvilla ja nauttia samalla suklaaleivoksen. Nautinnollisen kahvihetken jälkeen jatkettiin kiertelyä ja ostoksia. Myöhemmin lastenhoitohuoneessa imetyksen jälkeen satuin vahingossa vilkaisemaan itseäni peilistä ja ah! Suklaakastiketta leuassa mannerlaatan kokoinen alue.. Kahvilta lähdettyäni pyyhin paperilla suuni, mutta leuka jäi ilmeisesti putsaamatta.

Olisi pari kivaa kassaneitiä voinut muitta mutkitta mainita minulle asiasta. (Ehdin muutamat ostokset tehdä parissa vaatekaupassa.) Nolompaa kiertää ympäri ostoskeskusta kastikkeet naamalla kuin se, että joku mainitsisi "voisit vähän pyyhkäistä.." Olempahan saanut jollekkin hyvät naurut/päivän piristykset aikaiseksi!

Varoitus! Valittava äiti.

Saisko nyt vähän valittaa?

Miksi tuo meidän pieni mies ei osaa vielä puhua? Olisi paljon näppärämpää, kun tietäis mikä millonki on hätänä..

Milloin tuo ruuan kanssa sotkeminen loppuu? Meillä on sormiruokailtu neljä kuukautta ja niin ihana omatoimisuus aiheuttaa ei niin ihanaa sotkua..

Milloin pikkuinen alkaa leikkiä omilla leluilla, eikä kaikella mahdollisella kodin elektroniikalla jne. mihin ei saisi koskea? Minuutin välein saa nostaa ukon pois kielletyistä paikoista ja sekunnin välein seurata mihin seuraavaksi kontataan ja lujaa..

MIKSI meidän katti ei osaa päättää ollakko sisällä vai ulkona? Pitää avata ulko-ovea viiden minuutin välein.

MIKSI koiramme kiusaa toista kattiamme, juoksee äristen sen perässä ympäri taloa? (Tiedän, kouluttajassa vika.)

Miten tämä talo on kokoajan sotkuinen vaikka täällä jatkuvasti siivotaan?

Vesisade ei haittaa; sulaapahan viimeisetkin lumet ja tulee kesä..

Ei mulla muuta. Joskus on huonompi päivä ja kaikki ketuttaa.

Itselle hankittua

Viime aikoina ei ole tullut hankittua itselle juuri mitään vaatteita tms. Pojalle tulee ostettua kyllä sitä sun tätä. (Pääsääntöisesti käytettyjä vaatteita ja leluja.) Näin kevään korvilla halusin piristää mieltäni muutamalla vaatehankinnalla. Seuraavat siis ihan omaan käyttöön.

Toppi, jossa pitsihelma ja keinonahkarotsi (Nämä täysin mustia.)

 

Superstarin popot.

Nämä kaikki tuli ostettua uutena. Käytössä tulevat olemaan niin kauan, kunnes kuluvat puhki. Pitää käydä kiertelemässä vielä kirpputoreja hyvien löytöjen toivossa.

Leppoisa lauantai

Leivoin tänään leipää ihan itse ja paistoin leivinuunissa! OmnomNAM. Pieni mies alkaa olla sen verran kunnossa, että välillä voi keskittyä muihinkin asioihin. Tulipas muuten herkullista leipää. (Ohje suoraan hiivaleipäpussin kyljestä minimoi epäonnistumisen.)

Leipää suoraan leivinuunista ja päällä Oivariinia NAMI!

Leipoessa tuli ihan järjetön punaviinin himo ja mies lähti kauppaan (myös viini-sellaiseen) hakemaan illaksi helpotusta mielihaluihini. Niin, aloin myös himoita jotain keksejä ja levitettä.. Miellyttävä yllätys oli, kun mieheni toi mukanaan mm. itse inhoamaansa aurajuustoa. (Minun rakastamaa tietysti.) Voi tätä ilon ja herkuttelun päivää!

Miehet ovat nyt pesulla ja itse päivittelen blogia punaviinilasi kourassa. Kunhan poitsu saadaan unille niin lämmitetään sauna ja mutustellaan herkkuja tv:n ääressä. Ja kyllä, nyt on semmoinen olo, että olen todellakin ansainnut tämän!

Leppoisaa lauantaita jokaiselle.

Meille kotiutuikin tonkka.

Valoa tunnelin päässä

Eiköhän tuo meidän poitsu ala ajan kanssa paranemaan. Tänään käytiin kontrollissa ja tulehdusarvot 8 JESS! Korvissakin alkaa näkyä paranemisen merkkejä, eli antibiootit tehoaa. *huokaus* Eiköhän tuossa tulevalla viikolla päästä takaisin arkeen. (Kerrankin odotan innolla perinteistä, tuikitavallista ar-ke-a.)

Kämppä on räjähtänyt vajaassa viikossa ultimaattisen sekaisin ja nyt pitäisi kerätä jostain voimia, että jaksettaisiin miehen kanssa alkaa siivoamaan. Itse henkilökohtaisesti olen erittäin taitava levittämään tavarat ympäri asuntoa ja sitten miestäni alkaa ahdistaa tajuton siivo. (Niin - ei minua, vaan miestäni.) Toki minäkin nautin siististä asunnosta, mutta ei sekasotku minua niin häiritse. "Idioottikin osaa olla siisti, mutta vain nero hallitsee kaaoksen" vai miten se menikään..

Poitsu alkoi pitkän yskimisen jälkeen päikkäreille, joten kahvitauko on nyt paikallaan. (Oikeastaan santsaus kierros..)

Ihanaa viikonloppua kaikille ja pysykää (ja pysytyään) terveenä!

Itkua ja hampaiden kiristystä (eiku tekoa?)

Raasu, reppana meidän pieni vauva. Tauti ei ole vielä hellittänyt ja tuntuu, että hampaiden puhkeaminenkin aiheuttaa omat tuskansa. Sydäntä raastavaa katsoa pientä miestä, joka yrittää vain hienosti sinnitellä ja jaksaa! Huomenna varmuuden vuoksi crp-kontrolliin, koska viikonloppukin tulossa.

Muutama päivä neljän seinän sisällä (lukuunottamatta reissuja sairaalaan) aiheuttaa tässä mammassa seinähullun oireita. Pitänee käydä koiran kanssa lenkillä, josko se vähän piristäisi..

Toivo paremmasta huomisesta on nyt meidän jokaisen mielessä. Tämän sairastelunsa aikana pikkuinen on itkenyt paljon enemmän kuin koko vauva-aikana yhteensä! (Meillä on ollut kylläkin melko helppo vauva.) Kai se vain jokaisen äidin sydäntä repii rinnasta, kun kuuntelee oman lapsensa itkua ja ei voi asialle mitään tehdä. Positiiviset ajatukset kehiin nyt vaan..

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Noniin, nyt se on sitten pikkuisen ensimmäinen kunnon tauti päällä. Mentiin omaan terveyskeskukseen eilen tulehdusarvojen kontrolliin ja olivatkin hurjasti nousseet. Keuhkokuvat ja verikokeita. Parin tunnin kuluttua poitsu meni veltoksi ja ei meinannut herätä; ambulanssilla sairaalaan. Lisää kokeita ja illalla päästiin kotiin antibioottien kanssa. Ärhäkkä korvatulehdus ja ylähengitystie infektio ainakin. Tänään taas aamusta kontrolliin tulehdusarvojen vuoksi ja oli lähtenyt aika hyvin laskuun, joten tilannetta seuraillaan nyt kotona.

Eihän tuo pikkuisen sairastelu ole mitään mukavaa katseltavaa. Tietysti huoli on suuri, kun toisen terveydestä on kyse. Tästäpä taas muistaakin, että osaa arvostaa terveitä päiviä arkisine huolineen. Miksi sitä pitääkin napista turhista, kun kaikki on oikeasti hyvin. Siksi kait näitä "pysäytyksiä" välillä tuleekin, että tajuaisimme arvostaa jokaista hetkeä.

Paluu arkeen

Ehkä kuva kertoo enemmän kuin sanat..

Mukavan mökkireissun tuliaisina poitsumme sai nuhan ja korkean kuumeen. Eilen sitten kärvisteltiin yhteispäivystyksessä ja päästiin puoliltaöin kotiin.. Poika on vieläkin kuumeinen, itkuinen ja kärttyinen. Huomenna otetaan tulehdusarvot uudestaan, koska olivat kovin koholla.

Muutama yö ollut melko katkonainen sattuneesta syystä. Mies aloitti tänään "pirteänä" työt isäkuukauden jälkeen ja nukkuu nyt pikkuisen kanssa pois univelkoja. (Ja mitä minä teen? Päivittelen blogia ja mutustelen äsken paistamaani pitsaa..) Nukkuminen on yliarvostettua ja oma aika välillä kultaakin kalliimpaa. Vai onko? Näinä päivinä peilistä on tuijotellut joku tuntematon zombie, jota kotiäidiksin kai kutsutaan..

Mitä kaapeista löytyy-pitsa: tonnikalaa, ananasta ja salamia hirven-, hevosen- ja sianlihasta.

Olen seilannut netissä ja yrittänyt etsiä edullista/suht hyvää välikausihaalaria poitsulle tuloksetta. Viidakko on nimittäin sankka ja tietämys nollassa. Suosituksia otetaan vastaan!

"Tuu tuu tupakkarulla.."

Fiuh ja huh hahhhhei: poitsu nukkuu päikkäreitä! Se tunne, kun käyt suihkussa, (poika istuu sen ajan lelun kanssa tyhjässä paljussansa) laitat ruokaa, (annat oman kännykän leluksi silläkin uhalla, että se särkyy) vuorostaan mustapippurisirotin pieniin kätösiin, (josko se hetken kiinnostaisi, että saan makaroonilaatikon uuniin) pakkaat mökille ja haet samalla konttaavaa poikasta sieltä sun täältä.. Kyllähän tämä työstä käy! Hetken sängyssä "taisteltuamme" sain pojan tainnutettua (jo toistamiseen) tupakkarulla-laululla. Oi ja voih <3 Samantien unohtui stressi ja hermoilu, kun mitään ei saa aikaiseksi ja paljon olisi tekemistä.

Kuka se joskus sanoikin, että nukkuva lapsi ja elävä tuli on sellaisia asioita, joita voi tuijottaa loputtomiin. Nonnii, nyt se sitte heräs. Vajaan tunnin nukkui..

Aurinkoista viikonloppua! Me lähdetään ystäväpariskunnan kanssa rentoutumaan mökille!

Imetyksen aiheuttamat himot

Mistä johtuu, että voisin vetää päivittäin (melkein vedänkin) suklaata, limukkaa, keksejä, karkkia ja kaikkia herkkuja niin paljon kuin kätköistä löytyy ja kaupasta saa raahattua? Imetys. Ainakin niin sen olen itselleni järkeillyt. (Muille selitellyt..)

Ennen raskautta en syönyt juuri mitään herkkuja. Pallomahan kanssa alkoi mehut ja muut sokerit maistua, eikä loppua näy.. Onneksi imetys pudotti nopeasti kaksikymmentäkolme raskauskiloani, mutta eihän minulla ole suunnitelmissa loppuikääni imettää. En ole kyllä kovinkaan hysteerinen kropastani, mutta silti tämä sokerin ja herkkujen kauhominen hirvittää. Eihän tämä kovin tervettä voi olla? Itsehillintää minulla ei ole, joten turha luulla, että noin vain lopetan sokerirottailun.

Miksi Fazerin Susu on pussitettu? Ostin viikonlopun mökkireissulle eilen ja tuhosin pussillisen tänään kera kahvin. (Mökille lähdemme siis huomenna..)

Yhtenä päivänä sain vihdoin väsättyä itsetehtyjä (pitkään himoitsemiani) hampurilaisia. Tämähän on terveellistä herkkua, eikös?

Aurinkoiset tunnit

Lainaus kirjasta Sateenkaaren tuolla puolen:

Omista itsellesi aurinkokellon mielilause: "Minä osoitan vain aurinkoiset tunnit." Jos tahdot tehdä hyvää työtä, pidä mielesi hilpeänä ja ajattele vain kauniita, miellyttäviä ja jalostavia ajatuksia. Karkota luotasi kaikki synkät ja alakuloiset mietteet, kaikki se, mikä häiritsee rauhaasi ja raatelee mieltäsi. Tapa ne, ennen kuin ne tappavat sinut.
   Ei voi kylliksi panna arvoa aurinkoiseen luonteeseen, joka vetää kaikki ihmiset puoleensa eikä loukkaa ketään. Jokainen tahtoo heidän tuttavuuttaan. Helposti he avaavat ovia, jotka vain suurella vaivalla avautuvat - tai ehkä eivät avaudu lainkaan ärtyisille ihmisille.
                                                             
 -Orison Swett Marden

Tuossa kiteytyy kyllä hienosti omat tavoitelmani ja päämääräni! Mutta miten onkaan niin työlästä olla kokoajan positiivinen, rauhallinen jne? (Itse ainakin saan tehdä kovasti töitä sen eteen.) Luulen, että tämänhetkinen elämäntilanteeni toimii loistavana opettajana näille asioille, kunhan vain jaksan keskittyä omaan itseeni. (Vinkkejä otetaan vastaan..)

Plörinää pääsiäisestä ja sen vierestä

Voin sanoa, että irtautuminen kotoa tekee välillä hyvää! Yksi ilta pois teki ainakin tälle mammalle terää. Taas on puhtia kuin pienessä pitäjässä. (Vai mikä se sanonta olikaan?) Tämä päivä alkoi lupaavasti, kun mies nousi pikku-ukon kanssa ja nukuin itse puoleenpäivään saakka! Elämän pieniä iloja ja nautintoja.

Meillä pääsiäinen ei ole kovinkaan erityinen juttu ruuan/koristeluiden suhteen. (Ehkä lapsen kasvun myötä tuossakin tapahtuu muutos.) Ihan omaksi piristykseksi oli kuitenkin ostettava parit kukat kotia koristamaan. Toistaiseksi ovat jopa säästyneet kissojen maisteluilta.. koputtaa puuta.. Tuosta tulikin mieleeni, että aikaisemmin postaamani löytö virkatusta matosta oli toiminut tänä aamuna kissan oksennus alustana.. nami nam!

Toivotan kukkaisten kuvien myötä jokaiselle aurinkoista pääsiäistä!

Tulppaanit (hengissä vielä toistaiseksi)

Narsissit istutan maahan, jos säilyvät hengissä kevääseen.

Eikös vain kummasti piristäkin mieltä?

Näppärä päivä

Viime yö ei ollut kovinkaan auvoisa, kun pieni mies valvotti pätkissä aamuun asti. Johtuneeko sitten liikkumisesta, hampaiden teosta, nälästä vai ei mistään. Tissiä, tuttia, silittelyä ja silmät ristissä "taistelua" omasta pienestä nukkuma-alueesta. 160cm leveä sänky on mielestäni hitusen pieni koiralle, miehelle, poitsulle ja minulle.. No ei voi valittaa, kohta tämän 9kk aikana valvomiset ovat olleet vähäisiä. Kiitokset vain rakkaalle pojallemme, joka sai ilmeisesti meidän molempien unigeenit.

Aamu oli sitäkin auvoisampi, kun mies antoi minun jatkaa unia. (Olen paljon miellyttävämpi tapaus levänneenä.) Lounaan jälkeen kävimme asioilla ja koukattiin ruoka(siideri)kaupan kautta kotiin. Tämä päivä vain jatkuu parempana, kun pääsen illalla viettämään aikaa kaverin luokse. Illanistujaiset ovat jääneet vähiin sattuneesta syystä ja tänään hyvällä omallatunnolla häivyn kotoa siiderit muovipussissa!

Meidän kenttälounas.

Omaa aikaa

Poitsu meni vihdoin päikkäreille ja mies ulos hommaamaan omiaan. Kahvikuppi, suklaata ja tietokone nokan eteen: oma tauko tuli tarpeeseen. Samuli Putron Olet puolisoni nyt kruunaa hetken <3

Kahvihetki.

Mieheni pitämä kolmen viikon isäkuukausi on kyllä hieno juttu.. Välillä vain joudun hillitsemään häntä, että osaisi itsekkin levätä ja asettua edes hetkeksi paikoilleen. Jos pieni mies on nukkumassa, isompi mies ei osaa relata. Taukoamatta on tehtävä jotain arjen askareita! Minä kyllä osaan jättää asiat myöhempään (rempalleen) ja nostaa jalat pöydälle liiankin helposti, jos lapsukainen sen sallii. Mies häärää vielä ensi viikon meidän kanssa ja palaa sitten töihin. Pitää kyllä nauttia jokaisesta hetkestä!

Nyt lisää kahvia..

Löytöjä

Tänään kiertelin yhdellä kirpparilla poitsun kanssa ja löysin ihania sisustusjuttuja! Joku oli laittanut käsitöitä myyntiin ja löysin sieltä muutaman aarteen. Kärkkäiseltäkin tarttui mukaan pieni juttu.

 

Kirpparilta käsityönä tehdyt virkattu matto, sisustussydän ja pöllöt pussukka. Hengarit tulevaan lastenhuoneeseen ja Kärkkäiseltä metallinen servettiteline pöllön kuvalla.



Täydet plussat kirpulle, kun on järjestetty lastenhoitohuone! Voi vaihdella vaipat ja imettää kiertelyn lomassa.

Oikeastaan joka päivä oltu perheellä liikenteessä siellä sun täällä niin joskohan huominen olisi pyhitetty kotoilulle. Nyt on niin mahtavia keväisiä säitä, että oikeinkin mielelläni käyn ulkoilemassa kera vaunujen ja koiran! Tuolla luonnon keskellä sielu ja mieli lepää, vai mitä?

Aurinkoista loppuviikkoa!

Härdelliä

Mainitsin haluavani sisäistä rauhaa, mutta toistaiseksi en ole tavoitteeseeni päässyt.. Välillä tuntuu, että arki tempoo väkisin mukaansa ja pakottaa kiireeseen, hermoiluun ja stressiin. Tietysti kaikki on kiinni omasta asenteesta -tiedetään..

Viikonloppu oli tapahtumarikas ystäviä ja isovanhempia tapaillen, ulkoillen ja perheen kanssa laatuaikaa viettäen. (Mieheni pitää isäkuukautta, joten laatuajasta voi oikeasti puhua tässä tapauksessa.) Olen nyt myös silmäpuoli, kun vauva raapaisi minulle haavan silmään. Luit oikein!

Voi(si)ko taikasauvaa heilauttamalla saada itselleen seesteisen tilan ja asennoitua kaikkiin asioihin rauhallisesti turhia hermoilematta? Jatkan harjoituksia.. ommmm.....

Tästä se alkaa

Mikä alkaa? Elämänikö? No ei sentään..

Pitkään muiden blogeja luettuani tulin siihen tulokseen, että kokeillaan. Ajatukseni on purkaa itseäni, elämääni "paperille". Vanhanaikainen päiväkirjakin on kaunis ajatus, mutta käytännössä luulen tämän toimivan paremmin.

Tällä hetkellä elämäni vahvimmat vaikuttajat ja ihastuttajat (lue: rakkaimmat asiat) ovat ehdottomasti 2012 syntynyt esikoinen, aviomies ja elämämme eläimet: kaksi kissaa ja yksi koira. Ystävistä puhumattakaan!

Sattuneesta syystä (pojastamme siis) symbioosissa eläminen paikassa koti on elämäni keskeisin asia tällä hetkellä. Arjen askareiden keskellä pyörittelen ajatuksia liittyen henkiseen kasvamiseen ja oman itsensä tuntemiseen liittyen. En halua oravanpyörää elämääni, vaan sisäisen rauhan. Että tällaisia vaatimattoman pieniä toiveita ja ajatuksia pyörittelen..